Ensimmäinen kausi päättyy
Merihätä

On syyskuun viimeinen lauantai. Lämpö hellii 24 asteella pilvettömältä taivaalta ja tuulee juuri sopivasti. Ollaan matkalla koneella vastatuuleen Villingin edustalla, kun huomaan että vauhti hidastuu merkittävästi vaikka kone käy normaalisti. Vilkaisu luukun alle moottoritilaan kertoo heti mistä on kyse. Potkuriakseli pyörii hitaasti moottorin kierroksista huolimatta, joten potkuri ei ole irronnut vaan kytkin on tullut 39 v vanhasta Yanmarista matkansa päähän. Diagnoosin vahvistaa googletettu tieto, että pakki saattaa silti toimia normaalisti ja niinhän se teki.

Pakittaa en ajatellut takaisin kotisatamaan vaan onneksi on myötätuuli ja purjeet. Paikka vaan sattui olemaan mahdollisimman hankala lukuisten karien suhteen, mutta siitä selvittiin. Seuraava ongelma muodostuisi siitä, miten laituriin tultaisiin ilman toimivaa konetta? Vene pitäisi hinata viimeinen 100 m allonmurtajan sisään omaan laituripaikkaan. Oli aika turvautua Trossin apuun.

Niin meripelastus saapui hetken kuluttua ja otti veneen kylkikiinnitykseen. Tiukassa halauksessa turvallisesti omaan laituriin kiinni. Olipa jälleen ikimuistoinen päivä.

Seuraavat viikot meni miettiessä vaihtoehtoja mistä uusi moottori tai vaihto-osana käytetty merivaihde, joka kävisi 39 v vanhan Yanmarin kanssa varmasti yhteen. Moottorin mallitiedot olivat kuluneet pois vuosikymmenien saatossa ja vaihtoehtoja tuon ikäisellä moottorilla oli mallin alaversioilla kymmenkunta.

Kytkimeen saisi uudet levyt, mutta en löydä mistään tekijää joka ottaisi homman. Ystävä lupasi auttaa vaihtotyössä, mutta aloin empimään kannattaisiko sellaiseen hommaan alkaa ulkosalla talvea vastaan, kun kumpikaan ei ole sellaista aiemmin tehnyt. Toisaalta mietin, että olisiko mielekästä alkaa korjaamaan 39 vuotta vanhaa moottoria? Varmaa olisi ainoastaa se, että se hajoaa jostain muusta paikasta seuraavaksi.

Oli aika nostaa vene talviteloille. Säilytyspaikka oli noin tunnin matkan päässä ja veneessä ei ole toimivaa moottoria. Niinpä vaihtoehdot ovat lähinnä hinata vene talvisäilytyspaikkaan nostoa varten. Lokakuu oli jo pitkällä ja tietysti hinauspäivän aamuksi sattui myrsky ja räntäsade. Oli elämäni merimatka tulla hinaajan perässä 20 metrisen köyden päässä 17 m/s puuskaisessa tuulessa, mutta perille päästiin kuin ihmeen kaupalla. Kävi vielä sellainen onnen kantamoinen, että joutilas nostoauto sattui odottamaan laiturilla valmiina, joten masto alas ja vene pukille. Poika jäi pesemään pohjaa ja minulta tippui iso paino hartijoilta veneen kanssa. Nyt olisi loppu talvi aikaa miettiä vaihtoehtoja moottorin suhteen.


Ensimmäinen kausi päättyy
Tero Juola
7 syyskuuta, 2020
Jaa tämä kirjoitus
Arkistoi
Kirjaudu sisään jättääksesi kommentin
Ensimmäinen lomapäivä ja laiva on lastattu
Vitutukseen ei kuulemma voi kuolla